Unelmia ja elämää: Minulla on unelma, ja sen nimi on Ilona

Koirakuume....se poltteli useamman viikon, ja kovasti muuten polttelikin.
Istuin aamut netissä sopivia pentueita katsellen, ja töissä illat meni samoilla sivuilla.
Turhautti, kun sopivaa ei löytynyt. Kriteerit olivat kuitenkin aika väljät. ( Ei pientä koiraa, saa olla sekarotuinen, kunhan siinä ei ole sakasanpaimenkoiraa, eikä haitannut, vaikka koira ei olisikaan ihan pentu enää ollutkaan....)

Lopulta eräänä perjantaiaamuna huomasin jo kuukauden vanhan ilmoituksen sekaroutuisesta pentueesta, mutta ajattelin silti kokeilla. Laitoin tekstiviestin ja mies soittikin heti takaisin.
"Juuri eilen tuli yksi peruutus yhdestä nartusta...tulen huomenna Lapista pentujen kanssa, haluatko tulla kattomaan?" (Ilona oli siis selvästi mulle tarkotettu!)
No todellakin! Työpäivä meni ihan hujauksessa suunnitelmia tehdessä, kunnes tajusin, että pitäisi varmaan kaupassa käydä. Eihän mulla ollut edes ruokakuppia!

Lauantaina avomiehen kanssa ajeltiin Heinolaan, ja siinä ovellahan meidän Ilonamme vastaan tulikin. Katsoin vain että jaahas, siinä menee mun kenkä..........Ilonan nimi osui todella sopivasti, ja Ilonan nimipäivähän se olikin, kun koira kotiin tuli. Kasvattaja hieman kyseli miten on kokemusta koirista, ja millaiseen taloon se on tulossa. Asiallisen oloinen koirahörhö sekin oli, joten hyvin uskalsi luottaa siihen, että pentuja oli hyvin hoidettu.

Ilona sopeutui hyvin uuteen kotiinsa. Miehen tekemästä portista se tuli yli jo ensimmäisen viikon jälkeen, ja kun sen jätti yksin kotiin hieman isommalle alueelle oli täystuho taattu. Vastustin kovasti sitä, että pentu suljentaan oven taakse keittiöön kun se jää yksin, mutta vaihtoehtoja ei enää ollut, kun portti ei sitä pidätellyt, ja akvaarion johdot alkoivat maistumaan hieman liikaa....:/

Monesti olen kuullut, että nimi Ilona täsmää koiralle hyvin. Mutta kai pennussa jotain vikaa olisikin, jos se ei luonteeltaan iloinen ole...;)
Pientä piraijan vikaa siinä toisinaan on, mutta ei voi kun hymyillä rakastavasti, kun se illalla syliini nukahtaa.
Kohta se tulee 13 viikkoa, eikä ole enää mikään ihan pikkanen. Niin se vain kasvaa hurjaa vauhtia. Maanantaina olisi tiedossa ensimmäinen rokotus...saa nähdä, mitä pikkuneiti siihen sanoo...:)

Tyttö on myös kova pusuttelemaan, ja kenkiä se kovasti myös rakastaa. Täydellinen osa MASSAa siis...;P