Missä on joulun fiilis?

Ei, tänä vuonna ei vain lähde. Joulun fiilis on hukassa...:(
Tuhlasinko kaiken viime vuonna olemalla todella fiiliksissä???

Tunsin pienen poltteen joulun tunnelmasta muutama viikko sitten, silloin kun lunta satoi muutaman sentin. Ja sitten nekin suli, ja palasin takaisin synkistelyyn. Pakkasta on max muutama aste, on sekin edistystä kosteaan ja sateiseen ilmaan.

Olen yrittänyt kaikkea...koristelin työpaikalla kuntosalia joulukoristeilla-> ei vaikutusta
Olen paketoinut kaikki lahjat jo hyvissä ajoin -> ei mitään vaikutusta
Olen leiponut perinteiset itsenäisyyspäivän piparit, polttanut kynttilöitä monta viikkoa (sisällä ja ulkona) käynyt valitsemassa kuusen metsästä (tänään koristellaan, ehkä sitten tulee joulu?), kuunnellut Tarja Turusen joululauluja sekä raskaampaa joulua, juonut glögia (alkoholilla ja ilman!), silittänyt jouluverhot ja pöytäliinat esille laitettavaan kuosiin, lähettänyt joulukortteja, vaihtanut Ilonalle joulukaulapannan pääkallopannan tilalle, käyttänyt joulupallokorviksia, asentanut jouluvalot ulos....ja mitäköhän vielä? Jotain varmasti unohtui listasta, mutta anyways EI VAIN LÄHDE, NIIN EI VAIN LÄHDE....

Mistä sitten yleensä tulee se joulutunnelma? Yleensä se alkaa ensilumen myötä. Silloin alkaa poltella laittaa jouluvalot ulos. Nyt ei ole juurikaan lunta tullut, ja jouluvalot tuntuvat niiiin vaisuilta ilman sitä, samoin lyhtykynttilät....Teen yleensä jäälyhtyjä jouluksi, ja asettelen niitä pitkin pihaa...-> eipä ole ollut niin paljoa pakkasta, että olisi saanut tehtyä.

Edes edessä oleva viikon loma ei jotenkin lohduta. (paitsi alennusmyynnit lämmittää mieltä hieman.;))

No, tänään koristellaan kuusi, paistetaan kinkku, maistellaan punkkuglögiä ja tehdään joulutortut. Viimeinen setti ennen jouluaattoa, ja jos siitä ei joulu lähde, niin tulee kyllä kyyyynel...:(

Joulua odotellessa, viimeinen työpaivä puolessa välissä ja kotona luvassa siivousta.
Ankein terveisin Minde

PS. Äidin leikkaus oli viime perjantaina, rintasyöpä on ainakin tällä erää selätetty. Edessä vielä sädetyshoitoa ja tarkastuksia, mutta kaikki hyvin ainakin jouluksi.:) Äidin pikkutontut (lue lapset) siivoavat ja pyykkäävät ja isä joutui opetella kaupassa käyntiä.

PS2. Vuosi sitten kulutin joululoman tekemällä opinnäytetyötä ja pelaamalla wowia. Outoa, että oppari ja koulu on jo ohi... Tuli tässä vielä mieleen, että wow on kuulunut jouluuni ainakin viitenä viimeisenä vuotena, johtuuko tämä fiiliksen puuttuminen siitä?!?

PS3. Lapsena kaikki oli niin helppoa. Joulun sai vain hengata kotona ja katsoa telkkää ja keksiä kaikkea kivaa kuluttaakseen aikaa iltaa ja lahjoja odotellessa. Nyt kun on jo iso pitää käydä vanhemmilla, veljen luona, haustausmaalla ym....puuduttavaa paikasta toiseen liikkumista!

Olenko nyt aikuinen?

Nyt, ihan oikeasti yritän aktivoitua!:)

Viime aikoina minua on mietityttänyt oma elämä ja se, miten asenteeni sitä kohtaan on muuttunut. 

Olen korkeasti koulutettu, minulla on vakituinen työpaikka ja säännöllinen kuukausipalkka. Asun omakotitalossa, minulla on koira ja oma auto. Herään aamulla aina samaan rutiinin, olen päivät töissä ja illat koiran kanssa. Siivoan ja käyn kaupassa, maksan itse omat laskuni.

Olen henkisesti tasapainoisempi, edelleen hyvin väsynyt, mutta en koe enää olevani masentunut. En kaipaa perheenlisäystä, mutta kannan vastuun itsestäni eri tavalla. Melkein voisi sanoa, että olen alkanut paremmin hyväksyä itseni ja sen, miten reagoin eri asioihin. Stressaan edelleen yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nykyään tarvitsen sille todellisen syyn. 

Sanotaan yläasteen alusta saakka olen ajatellut, etten halua elää vanhaksi. Täysi-ikäiseksi saakka olin edelleen sitä mieltä, että teen itsemurhan ennen 25 ikävuottani. Tämä sen vuoksi, että tuohon ikään mennessä olisi opiskelut opiskeltu ja aika olisi siirtyä "aikuisen" vastuulliseen ja rutinoituneeseen elämään. Ajattelin, että lähipiirini odottaa minulta vastuun kantamista, työelämään siirtymistä, avioitumista ja perheenlisäystä. Tiedän tämän kaiken olevan vain pääni sisällä syntynyttä harhaa, sillä todellisuudessa olen aina itse saanut määrätä elämäni suunnan. Silti olen aina päätökseni tehnyt sen mukaan, mikä on tuttua, turvallista ja mitä ajattelen minulta odotettavan.

Lapsuuteni oli aivan onnellinen. Sain elää luonnon keskellä, rajani olivat suhteellisen tiukat, mutta aina neuvoteltavissa kun oli niitä aikaisemmin noudattanut. Minua ei kiusattu tai muutakaan epämiellyttävää, ja kavereita minulla on aina ollut. Sosiaalisesti en ole kaikkein aktiivisin, eikä kavereita ole paljon. Ne ihanat ihmiset jotka elämässäni ovat vuodesta toiseen pysyneet ovat arvokkaampia kuin lukuisampi etäisempien ystävien määrä.

Koin aina, ettei minua ole tarkoitettu tähän maailmaan. Välillä on ollut pitkiäkin masennuskausia, itkuisia hetkiä ja ahdistusta. Pinttynyt ajatus jostakin paremmasta jossakin muualla on edelleen takaraivossani. Sonata Arctican biisi Misplaced kuvaa erittäin hyvin sen, miten ajatusmaailmani on muodostunut.

"Sometimes I feel so out of time and place, trapped in a maze

As if I was lost in someone else's life...

The values I should keep in high regard don't mean a thing to me


Do you ever feel a need to go back in time? A dream of mine...

To travel far away and one day steal back my life

In the end all I can do is to learn I live in a dreamland


This time was not made for me,

I have nowhere to land, no place to rest,

Like a bird, without a nest, I'm gliding

Under the clouds, forevermore


How much suffocated anxiety can be held within?

I was found guilty to a crime against myself.

No need to hear the words again,

I live and I'd die for my dreamland


This time was not made for me ...


I'll never have a chance, I can't understand

I'm a misplaced man

How could this backward land

Learn to understand my dance

what it's like, when every single smile hurts...


I have never felt like home here

Always missing something

People aren't connecting

Am I a misplaced soul?


I live in a perfect Hell, I try finding my wishing well

when I drop my last tear, I have to accepted this lie


A true saint, that I am not, you have  never seen me

'Cause I have always been there, standing by your side


I'll never have a chance, I can't understand

I'm a misplaced man

How could this backward land

Learn to understand my dance

what it's like, when 


Every single moment pains me...

Never felt like home here

I am missing something

My soul's in a wrong shell?" 

Tulihan pitkä litania, mutta hyvin minua kuvaava.  :)

Harvat ihmiset oikeasti tietävät, miten syvää ahdistukseni ja vihani tätä maailmaa 

kohtaan ovat olleet. En ole viillellyt itseäni tai satuttanut muutenkaan tarkoituksella. 

Siinä ei mielestäni ole mitään järkeä, paitsi jos haluaa huomiota hakea. 

Harva tietää, miten olen suunnitellut paikan, jossa haluan kuolla, ja tavan jolla elämän

itseltä vien. Suurin syy siihen, etten ole tätä tehnyt on rakkaimmat ihmiset elämässäni. 

Miten voisin satuttaa kaiken minulle antaneita vanhempiani niin pahasti?

Suhtautumiseni kuolemaan on uteliaan pelokas. Kuinka monesti olenkaan ajatellut 

pimeää ja tyhjää moottoritietä ajaessani kuinka pienellä nykäisyllä ajaisin niin pahasti 

ulos, ettei paluuta enää olisi. Olen painanut tyynyn kasvoilleni vain testatakseni miltä 

hengityksen salpautuminen tuntuu.Olen miettinyt monesti kuinka paljon viinaa ja 

lääkkeitä tarvitsen, jotten enää siitä selviytyisi.

Aikoinaan haaveeni oli kuolla hukkumalla.

Olen aina pitänyt siitä, että saan olla yksi. Koirien kanssa lenkillä luonnossa, lukea kirjaa 

rauhassa tai kuunnella musiikkia kappaleiden sanat edessäni ja miettiä niiden merkitystä.

Vanhempieni koirat olivat lapsena minun elämäni ja turvani. Olin 17 kun Cindy 

lopetettiin. Ensimmäistä vuottani lukuun ottamatta olimme olleet erottamattomat, 

kasvaneet yhdessä ja luoneet erikoisen suhteen , jota kukaan muu ei voi ymmärtää. 

Se oli jotain yliluonnollista.

Kun Cindy oli poissa, murruin kokonaan. Tyhjyys joka jäi sisälleni oli tyrmäävä. 

Ja kun Noppa (Cindyn ensimmäisestä pentueesta) lopetettiin puoli vuotta myöhemmin

tunsin, miten lapsuuteni tärkeimmät osat olivat poissa. Olen itkenyt näiden koirien vuoksi 

enemmän kuin minkään muun. Tiedän, että jostain saattaa tuntua tyhmältä itkeä koirien 

vuoksi ja surra niitävuosia, mutta ehkä tämä kertoo siitä, miten olen säästynyt 

elämässäni oikeasti läheisien ihmisten menettämiseltä. 

Vaikka en itse asetakaan koiria ihmisystäviäni alempiarvoiseksi menetykseksi.

Tästä tekstistä tuli pitkä. 

Puen sanoiksi asioita, joita en suoraan ole aikaisemmin kirjoittanut. 

Lukiossa erilaisten novellien ja runojen kirjoittaminen tuntui helpottavalta, 

sitä ennen Nightwishin musiikki ja kirjat.

Ilona on ollut viimeisin pelastukseni. 

En tiedä olenko oikeasti henkisesti kasvanut viimeisen vuoden aikana, vai saanko kiittää 

kokonaan tuota karvapalloani? Vuoteen en ole miettinyt kuolemaa. Kuten aikaisemmin 

mainitsin, olen yhä hyvin väsynyt, mutta en koe olevani masentunut. Edes tieto siitä, 

että Äitini sairastaa rintasyöpää ei saanut minua epätoivon partaalle, vaan uskon kaiken

järjestyvän. Ennen reaktioni olisi ollut toinen. Nyt minusta on tueksikin, ennen olisin

mahdollisesti vetäytynyt yksin sivuun murehtimaan.  

Siitä, onko tämä elämä minua varten en ole vieläkään varma. Tiedän vain, että 

uteliaisuuteni koskee nykyään myös elämää, ei vain kuolemaa.

No, ehkä ensikerralla jotain positiivisempaa, ja toivottavasti myös lyhyemmällä 

aikavälillä kuin nämä kirjoitukset ovat olleet.:)

Joulunodotusta kaikille! Toivotaan enemmän lunta ja pikkupakkasia!

-Minde 

PS. Tuntuu että tässä jäi paljon sanomatta...palaan ehkä aiheeseen kunhan saan

ajatukset kasaan. Olen pahoillani fontin ja rivivälin muunteluista.

Ei suostu tämä minua tottelemaan.:) 

Loma!

Nyt olisi ensimmäinen osio lomasta vietetty, suurimmaksi osaksi Lapissa.
Lapin reissu oli erittäin onnistunut, ja pikkuinen Ilonani pärjäsi todella hyvin pitkän ajomatkan ym. rasitteet.

Lähdettiin ajamaan kohti Lappia torstai- iltana heti töitteni jälkeen, ja olimme saaressa n.6.00 aikaan aamulla. Nukuimme heti muutaman tunnin, ja heräsimme aivan ihanaan, ja harvinaisen lämpöiseen päivään. Ikinä ei ole ollut nimittäin bikinikeliä siellä suunnalla kun ollaan oltu. Aina on vähintänkin tuullut kylmästi.
Siideri maistui, ja laiturilla tuli löhöttyä suurin osa perjantaista.
Rakas Ilonakin uskaltautui vihdoin itse uimaan, pelastusliivien kera kävi aika pitkälläkin järvellä. Veneeseen se uskaltaa kyllä tulla, mutta ei oikein sovi ADHD- luoteiselle koiralle pitkät ajat veneessä.

Ihmettelen, ettei Ilona tippunut veneestä kertaakaan, koska se joka välissä yritti syödä loiskeita.

Ensin se pelkäsi aaltoja, mutta keksi nopeasti, että nehän onkin ihan kiva juttu. Puhdas vesi vaikutti varmasti paljon uinti- intoon, koska ei se jokeen mene millään uimaan.

Uimisen lisäksi Ilona kulutti aikaa kaivamalla, ja hiiriä/myyriä/päästäisiä ym. jahtaamalla. Otuksilla kun ei luontaista vihollista saaressa ole, joten eivät hölmöt osanneet koiraakaan varoa.

Ja mitä itse tuli tehtyä? No luettua lehtiä ja löhöiltyä. Lauantaina käytiin Pellossa, ja löysin ihanan Lapinsaven myymälän. Jos rahaa olisi, niin varmasti olisin ostanut vaikka ja mitä!

Sunnuntaina kävimme kiertämässä Sompasen luontopolun, n. 5km mittaisen lenkin tunturin huipulle ja takaisin. Matkalla oli kaikkea kivaa, kauniita maisemia, ja kunnon koetukselle pistävää mäkeä kiivettäväksi. Yllä olevassa kuvassa on ns. pirunpelto, joka oli aika hauska.

Maisemat oli ihanat.

Kuvassa näkyvä musta täplä on Ilona uimassa liivien kanssa. Aina kun olisi pitänyt veneeseen mennä, lähti neiti uimaan mieluummin. Tässä yritämme lähteä saaresta Rovaniemellä käymään. Sieltä hankimme grilliin uuden ritilän. On mukava olla märän koiran kanssa samassa veneessä, ja lähteä vielä saman tien ihmisten ilmoille. No, onneksi kesä kuivaa.:)

Tiistaina illalla lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Minulle reissu oli sopivan mittainen, ja kotona oli ihana päästä suihkuun! Ilona vilvoitteli välillä päätään ulkona ikkunasta. Matkustimme yöllä, mutta silti oli aika lämmintä. Reissu meni hyvin, ja päivät nopeasti.

Keskiviikkona heräilin nukuttuani 6 tuntia, ja suuntasin tieni kauppaa. Oli ihanaa käydä kaupassa, kirjastossa ja vaatteita shoppailemassa keskellä päivää vailla mitään kiirettä. Torstai meni nopeasti pyykkiä pestessä ja lukiessa kirjoja. Perjantaina lähdin pitkästä aikaa ryyppäämään pitkäaikaisimman kaverini kanssa. Oli todella hauska ilta, joka päättyikin vasta lauantaiaamuna seitsemän pintaan, kun pyöräilin kotiin. En edes muista koska olisin valvonut baarinkin jälkeen noin pitkään, vaikka nuorempana sitä tuli tehtyä melkein aina juhliessa.
Lauantaina väsytti aika kovasti, mutta sain silti raahauduttua kaverille kynttiläkutsuille ukkosen pauhatessa, ja kaatosateessa. Tarjolla oleva mansikkakakku oli hyvää, mutta meinasi silti tulla ylös. Selvä merkki, että vanhaksi sitä on tultu.:)

Tänään tuli käytyä yhdissä rippijuhlissa. Muutama tunti kirkossa oli pitkän tauon jälkeen kohtalaisen puuduttavaa. Tarjoilut juhlissa olivat sen sijaan erittäin makoisat, ja hieman harmittaa, etten edes yhtä kakkua jaksanut maistaakaan.

Anyways, loma on tältä erää nyt ohi, tosin vain kaksi vajaata viikkoa töissä menee nopeasti, kun sitten on luvassa kaksi täyttä viikkoa lomaa.

C U!:)

-Minde

P.S Potterin ensi-ilta ensiviikolla! Jeah!

Hyttystanssi!

Tässä tähän kesään täydellisesti sopiva biisi!

Video:
Pommittajat!

Ja mikä video! Fiilikset kohdillaan!:P

Mistä on Suomen kesä tehty?

Heippa vaan kaikille jälleen pitkästä aikaa! Työ pitää kiireisenä, ja hellesäät laiskana.:)
Kesäkuun puolivälissä mennään jo, juhannus viikon päästä, eikä edes kunnon rusketusta vielä ole hankittu!
Mutta mistä onkaan Suomen kesä tehty?

- Valmistujaisista, ylioppilasjuhlista, rippijuhlista, häistä.....ym.....
Mutta minuahan kiinnostaa tasan tarkkaan vain nuo ensimmäisenä mainitut, koska omia valmitujaisiani ehdittiin jo viettää tuossa muutama viikko taaksepäin. KYLLÄ! Olen nyt virallisesti TRADENOMI! (Tai Trade? No! Me?, kuten tittelini juhlien aikana muokkaantui;)
Juhlat sujuivat erittäin rattoisasti hieman koleassa säässä, jonka vuoksi unelmani grillijuhlista meni hieman jäihin. Ei se kyllä menoa haitannut, booli ja skumppa virtasi, ja melutaso nousi huimiin lukemiin. Ilona hoiti puolestani illan oksennusohjelman, joten aivan on vauva mammaansa tullut! Raukka oli käynyt tutkimassa hieman ampiaispesää, jolloin neidin naama turposi, ja jouduimme antamaan muutaman pahoinvointia aiheuttavan kyytabletin. Ja aivan asiaankuuluen oksentelu jo alkuillasta oli täysin luonnollista.
Tuntuu oudolta, että 3,5 vuotta ammattikorkeassa vierähti niin nopeasti. Tuhansia sivuja tekstiä, satoja power point esityksiä, tenttejä, projekteja, oppari...kaikki takana. Parhaimpina asioina koulusta ehdottomasti mahtavat kaverini, sekä huima viikon reissu Saksaan mersun tehtaalle. Mikään muu Lamkissa ei sitten hyvää ollutkaan...;)

- Auringon palvonta
Ihanat ensimmäiset helteet, ja viikonloppu vailla tarkempia aikatauluja. Muutama tunti auringossa kolmen jäätelötuutin ja ns.lepolassen kera kului leppoisasti. Ainoa vain, että Suomen kesään välttämättömästi kuuluvat verenhimoiset hytyiset olivat suunnattoman nälkäisiä. Tämän takia lassen selkänojalla oli pyyhe, koska hytyiset söivät selkäni tuolin läpi, ja tuolin alla hyttyssavu, joka karkoitti osan verenimiöistä muualle. Savu sai aikaan päänsärkyä, jolloin jouduin siirtymään sisätiloihin.

-Kukkien ja luonnon loistoa
Joka ikinen aamu Ilonaa ulkoiluttaessani kävelen kukkapenkilleni, ja tutkailen siinä vuorokauden aikana tapahtuneita muutoksia. Penkki ei tosin ole mitenkään hyvin hoidettu, siinä kasvaa narsissit valkovuokkojen rinnalla, ja liljat apiloiden kanssa. Mutta se on silti aina yhtä mielenkiintoinen, koska jännityksellä odottaa, milloin nupulla oleva kukka aukeaa. Kyllä luonnon keskellä on mukavaa!

-Loman odotus
Kesään kuuluu aina väistämättä loman odottaminen. Hellepäivinä katselen salin ikkunasta, miten ihmiset kulkevat ulkona hellemekoissa, kun itse istun viileän ilmastoinnin takia fleecetakki päällä sisällä. Mutta kyllä se loma hiljalleen sieltä lähestyy! Tällöin suuntaamme kohti Lappia, mökkisaarta ja tuntureita! Tämä vuosi tuo mukanaa jotain uutta, sillä Ilona lähtee mukaan.

-Lukemisen riemua
Vihdoin olen löytänyt fantasiakirjallisuuden maailman uudelleen! Draconlancet kahlaan ensimmäisenä läpi, ja sitten ehkä Salvatoren Musta haltia sarjat. Kaikki muu unohtuu, kun kirjaan uppoutuu kunnolla, eikä nukkumaankaan meinaa malttaa mennä. Ja mikä omituisinta, luen vain samoja sarjoja, jotka olen ennenkin lukenut. En edes halua siirtyä mihinkään uuteen sarjaan. Ei vaan nappaa.

Jos näillä fiilistelyillä en kesää saa kahlattua läpi, niin jo on ihme. Tänä kesänä en taida fesareillekaan lähteä, koska suosikkini Ankka Rock lopetettiin. Harmittaa, koska monet hyvät bändit jää nyt näkemättä...:(
Heinäkuussa tosin odotuksen aiheena on ehdottomasti Harry Potterin viimeinen leffa, jonka tiedän aiheuttavan sellaisen itkukohtauksen, ettei mitään rajaa. Onneksi lähden seurassa, jossa ei asiaa tarvitse hävetä.:)

Sateisin kesäterkuin
Minttu, Tradenomi

P.S Kesäkuntoon en kyllä päässyt, päinvastoin, kiloja tuli muutama jopa lisää. No, mutta jos sitten syksyllä aloittaisi laihiksen KUNNOLLA:)
Olen pahoillani, sillä tälläkään kertaa minulla ei ole kuvia näytille laitettavaksi. Viimeistään Lapin loman jälkeen sitten!:)

Kohti kesää ja rantakuntoa!

Oon tässä vähän katsellut tätä mun kasvavaa uimarengasta ja tein sitten pikaisen päätöksen, että asialle on tehtävä jotain ja äkkiä.
Eihän sitä muuten kehtaa rannalle kesällä mennä, ja jätesäkki voi käydä hieman lämpimäksi helteillä.;)
Ja sen lisäksi uusi tatuointi näyttää paremmalta, jos sen ei tarvitse lillua ihrakerroksen päällä!

Tokihan asian on mielessä pyörinyt jo aika pitkään, varsinkin kun syksyllä vaivalla pudotetut kilot tuli takaisin joulun jälkeen tuplana. Ja kun taas tuntuu, ettei mikään vaate kaapista sovi päälle, eikä uusia uskalla mennä kaupassa kokeilemaan, ettei vaan joudu toteamaan, että olisi siirryttävä seuraavaan vaatekokoon...:/

Treeni on lähtenyt käyntiin aika tehokkaasti. Tarkoituksena olisi käydä kunnon lenkillä 3 kertaa viikossa, sekä lauantaisin salilla. Viikolla karkkien syönti on kielletty, ja salaattia on lisättävä ruokavalioon. Kun tuosta lumet enemmän sulaa, ja tie kuivuu, alkaa myös juoksuharjoittelu. Täysin 0.sta lähden liikkeelle, joten ei sitä ihan heti kyllä mihinkään maratoonille tähdätä!
Salilla käynti on jäänyt viime kesän jälkeen melkein kokonaan, mutta nyt on läytynyt siihenkin uutta intoa. Ostin nimittäin todella hienon lilan treenipaidan! Ja tietenkin halvalla sain!
Uskokaa tai älkää, mutta näinkin yksinkertainen (ja turhamainen) asia sai aikaan inspiraation sali- intoilun elvyttämiseen. Toki kävisin varmaan useamminkin salilla, mutta kun ei sitä jaksa työpaikalle raahautua aikaisemmin sen takia, saati sitten töitten jälkeen jäädä työpaikalle hengaamaan......:/
No, eipähän tarvitse kuukausimaksuja maksella, kuuluu nimittäin työsuhde- etuihin.

Hieman kiire tässä tulee ennen helteitä, mutta jos nyt alkuun ainakin pääsisi. Taistelen aina tämän saman asian kanssa, mutta nyt tämä painon hiljalleen kohoaminen on aivan pakko saada pysäytettyä.
Onneksi Ilona lenkittää mammaa....:)

Ja onhan tässä tulossa vielä alkukesällä polttopuiden tekemisen tehoviikonloppu, pihan kunnostusta, kukkien istutusta, ruohon leikkaamista ja vaikka mitä.

Kalorit kiertoon, ihra liikkeelle ja paremmalla mielellä kohti kesää!

Kevättä rinnuksissa

Heipparallaa!

On sitten stressitaso laskenut niin viimenäkemän. Työongelmat ratkesivat, kun ei tavitsekaan hankkia uutta työpaikkaa ja tunteja on kesäksi ihan mukavasti. Lomaakin on sitten vain 3 viikkoa. Oppari on nyt palautettu, tosin hieman nihkeillä fiiliksillä, mutta palautettu kuitenkin, ja olen vihdoinkin saanut tehtyä päätöksen syksyn opiskelusta. Aijon siis hakea syksyllä aikuisopintoihin eläintenhoitajaksi Keudaan. Ja kuinka fiiliksissä voikaan olla siitä, että pääsee opiskelemaan paskanlappausta!??!
Voin kertoa, että ihan helvetin fiiliksissä! Vielä kun vain pääsisi sinne. No, pitää tehdä niin hyvin perusteltu hakemus, että niitten on pakko ottaa mut! Ja kaiken lisäksi saan jatkaa miten vain pystyn nykyisessä työpaikassani, niin eipähän tarvitse opiskelun aikana miettiä rahaakaan niin paljoa.:)

Mitä muuta? Kevät on jo pitkällä, ja kesäfiilis alkaa hiljalleen vallata. Eilen siivosin pation ja haikeana katselin kukkapenkin päällä olevaa lumikasaa. Sulaako se koskaan?
Sain vihdoinkin pestyä ja siivottua saunan, ja poistettua jouluvalot ulkoa. On se jännä, miten valon määrä kasvu lisää energian määrää huomattavasti. Oon ollu tosi ahkera:)
Oikein jopa odotan, että pääsis ikkunoita ulkoa pesemään, ja kukkia istuttamaan.:) Tosin mun käsittelyssä kaikki kuolee kuitenkin. Pitäsköhän sittenkin hakea hortonomilinjalle?;)

Lisätään nyt vielä vähän kuvia ulkoiluhetkistä koiruuksien kanssa.

Tässä vähän maisemaa etupihalta.

Nälkäinen trapetsiorava takapihalla

Tässä nyt vihdoin lupaamani kuva Jethrosta.

Ilona skarppina.

Musteilla menee lujaa....

"Jee mamma, kato ku mulla on hieno keppi!"

"Aha, tolla on keppi...."

"Siis onko noilla keppi!?!"

Ja sitten niillä kaikilla oli keppi....

Mustit maisemassa. Ei meinannut hakkuuaukealla tila riittää, kun meno oli niin vaudikasta.

*Vinkvink*

Viikonloppua odotellessa, sit nollataan viimeinenkin stressi pois!

Kevät rinnuksin,  Minde & Iltsu

Omg he just ran in...!

Ei tälle voi kun nauraa.

http://www.youtube.com/watch?v=LkCNJRfSZBU

Päivän pelastus, en ehkä olekaan hölmöin WoWin pelaaja...;)
Ja onneks en ite ota asioita noin vakavasti. Siinä ehkä syy miksi pelaan yleensä yksin!:D

Go Leeeroy!

Unelmointia

Unelmia, unelmia....
Herään nukkuttuani pitkään ja levollisesti lainkaan miettimättä työasioita, opinnäytetyötä tai koulua... Otan kupin kahvia, luen päivän lehden vailla mitään kiirettä. Joku on pakannut minulle laukut valmiiksi, kuskaa minut lentokentälle ja määränpäänä on jokin ihana hiekkaranta ja turkoosia vettä.
Aurinko paistaa, vesi on lämmintä ja kädessäni on ihana drinkki. Muutama viikko rannalla löhöilyä, shoppailua, ravintoloita, kauniita maisemia ja mahdollisesti kiinnostavaa historiikkia muinaisten rakennusten ja patsaiden kera. Hyvä kirja ja täydellinen rusketus......Oi, näen tämän kaiken silmieni edessä.....

Ja mikä parasta...matkalta saavuttuani joku on kirjoittanut opparin loppuun, palauttanut sen, pitänyt julkaisuseminaarin, tehnyt venäjän tentin hyväksytysti, uskaltanut irtisanoutua nykyisestä työpaikasta, hankkinut minulle jonkin unelmaduunin, ja ei se varmaan ole liikaa pyydetty, jos lisäksi joku olisi voittanut minulle lotossa helvetisti rahaa???

Ja jos nyt sitten kuitenkin palataan todellisuuteen...

Tänään on "vapaapäivä", jonka aijon kuluttaa kera opparin tiivistelmän ja abstraktin ja jos vielä vähän tuota enkunkurssia vilkaisisi. Mahdollisuus olisi ollut lähteä shoppailemaan äidin ja siskon kanssa, mutta en halua potea huonoa omaatuntoa, kun en kouluhommia olisi kuitenkaan sitten tehnyt. Torstaina on tiedossa matka lahteen opettajaa tapaamaan ja iltapäivästä olisi sitten ah niin ihana viisaudenhampaan leikkaus. :/

Miksei mikään koskaan mee niinku elokuvissa?

Ja jos nyt kuitenkin lisätään tähän jotain hyvää, on minulla vihdoinkin uusi tatuointi. Se on tottakai ihana. Harkinnassa vielä, käynkö sitä hieman tummentamassa...:)

Ehkä tässä taas tämä avautuminen. Taidan luvata, etten enää ruikuta tuosta opparista. Hihkun siitä lisää sitten kun se on palautettu.:)

Stressiä stressiä....

Kyllä. Stressiä on ollut nyt tämän vuoden, ja sitä tulee olemaan vielä ainakin muutaman kuukauden.

Ensinnäkin opinnot. Tarkoitus olisi valmistua nyt toukokuussa. No sehän saattaa sitten siirtyä syksyyn yhden venäjän kurssin takia. Kuinka voikaan möhlätä asiat näin hölmön jutun takia?!? Neuvoksi muille, EI NÄIN!

Opinnäytetyö. Olen korviani myöten täynnä sitä. Ja siitä tulee ihan paska. Vielä ois muutama viikko rutistettavana, eikä mitään tietoa, mistä repisin inspiksen sitä varten. Työ itsessään on aika hyvässä vaiheessa, tärkein osio, eli kehitusehdotukset ja johtopäätökset ois vielä edessä. Ja abstrakti...voi kääk........Kun tää projekti on valmis, mä NIIIIIN vedän PERSEET!

Työt. Sopimus päättyy toukokuussa, ja oli puhetta, että saisin jatkaa vakkarina niin halutessani. Joo, ei siinä mitään, mutta sopimus jatkuisi vasta elokuussa. Milläköhän pomo meinaa, että eläisin sen kesä- ja heinäkuun?!? No way, mä niin etin uuden työn.

Uusi työpaikka. Mistäköhän sellaisen repisi? Tai löytyyhän noita, mistä löytyisi sellainen joka oikeesti kiinnostais?

Päätös opiskelusta. Helpottaisi huomattavasti stressiä, jos saisin päätettyä, lähdenkö syksyllä opiskelemaan vai en. Ja tähän taas vaikuttaa se, valmistunko Lamkista ajallani vai en. Ja jos valmistun, ja jos lähden syksyllä jatkamaan opintoja, voisi kesätyöpaikaksi ottaa minkä tahansa marjamyyjän tai mainostenjakajan homman, kunhan vain olisi jotain jolla kesällä tienais. Nykyinen työpaikka on varmaan kuitenkin parempi unohtaa, koska siellä tuskin tykättäisiin, jos jatkaisin elokuussa, ja lähtisin opiskelemaan syyskuussa...

Että näin. Päätöskiä olisi paljon edessä, mä vaan oon vähän huono tekemään mitään radikaalisti vaikuttavaa...

Talossani asuu jyrsijä

Viime kerrasta onki aikaa... Kiirettä on pitänyt niin töissä kun kotonakin.:)

Nyt alkaa olla jo kevät, aurinko paistaa ja lunta on aika mukavasti.

Ja joku hemmetin jyrsijä asuu talossani!

Ei sitä varmaan tarvitse arvuutella että kyseessä on neiti Ilona.

Ei kelvannut Elloksen tuotteet sille, taisi olla todella surkea kuvasto, kun piti noin silputa.

Tuoksukynttilä kuitenkin oli aika herkkua. Pahoittelen huonoa kuvaa, kamera ei ole mikään paras laatuaan.:)

Tämä on ärsyttänyt ehkä eniten kaikista jyrsimisistä. Kyseessä on siis netistä tilaamani puinen suodatinpussiteline. Jonkun puusepän itse kätösin tekemä toiveitteni mukaan. Ja sitten siihen ilmestyi hampaanjälkiä. Kyllä otti päähän!

Juustohöylän varsi, samaten kuin veitsien varret on syöty. Ostettiin aikoinaan kallis magneettiteline veitsille, mutta eipä niitä siinä enään voi pitää, kun Ilpo Ilona ylettyy niihin.

Ovenkarmi. Ja tarkkaan ottaen myös tuo lista. Onneksi ei ole mikään hiljattain rempattu talo.:)

Kai tämän vielä voi suutarille viedä....?

Tässä kuvassa syyllinen yrittää epätoivoisesti sulautua vaatekasaan. Ei onnistunut...

Älkääkä nyt käsittäkö väärin. Oma syynihän se on, että olen jättänyt Ilonalle mahdollisuuden tuhota kaikkea.

Mitä muuta? Uusi vuosi on tuonut tullessaan uusia unelmia, ja uusia suunnitelmia, jotka ehkä jopa on toteutettavissa.

Ensinnäkin harkitsen vakavasti opiskelemaan lähtemistä syksyllä. Palataan tähän sitten kun olen hieman asioita selvitellyt ja monesta näkökulmasta pohtinut. Asiaan vaikuttaa esimerkiksi se, miten mulla tulee olemaan töitä kesällä ja minkä verran rahaa saa säästöön. Ei jaksaisi taas nitkuttaa opintotuilla...

Toiseksikin saan kolmannen tatuointini muutaman viikon päästä. Tämä on ollut työn alla kohta vuoden, ja vihdoinkin sain aikaiseksi pistää asiaa eteenpäin.:)

Kolmantena ja ehkä epärealistisempana haaveena tälle vuodelle olisi aloittaa oman novellikokoelman rakentamista vanhoista kirjoituksista, sekä saattaa päässä pyörivät ideat paperille. Ideoita ja suunnitelmia olisi vaikka kuinka paljon, mutta koskaan ei tiedä miten ne paperille luonnistuvat. Inspiraatiota odotellessa.;)