Otsikko hieman virheellinen, en tule listaamaan kirjoja paremmuusjärjestyksessä, vaan pikemminkin siinä järjestyksessä mikä merkitsee minulle eniten. Saa nähdä saanko kaikki kymmenen kasaan...:)
1. David Eddings, Belgarionin ja Mallorean taru.
Nämä kaksi sarjaa ensimmäisenä siksi, että kyseiset teokset olivat minun siirtymäkohtani ala- asteella heppakirjoista fantasiakirjallisuuden maailmaan. Eddingsin luomat hahmot olivat ilmiömäisiä, ainakin näissä sarjoissa. Valitettavasti taso ei ole täysin sama muissa Eddingsin sarjoissa. Belgarionin ja Mallorean tarut luen tietyin väliajoin, ja aina niistä löytyy jotain uutta. Olen kasvanut aika lailla siitä, kun ensi kerran kirjat luin, joten oma maailmankuvani on muuttunut huomattavan paljon. Kirjat avautuvat joka kerta eri tavalla.
2. Viivi Hyvönen, Mahlaa suonissaan.
Kyyneleet tulevat silmäkulmaan jo kirjaa lainatessa. Tiedän itkeväni joka kerta kirjan lopussa. Mahlaa suonissaan on sijalla kaksi, koska se on tyyliltään sellainen, jonka voisin itse kuvitella kirjoittaneeni. Sydäntä särkevä, mutta aina niin mukaansa vievä. Pointsit Viiville vielä siitä, että kirjoitti näin hienon kirjan ollessaan vasta kahdenkymmenen tienoilla itsekin.
3. Harry Potterit.
Juoni muodostuu ihanasti ja loogisesti paljastamatta kaikkea kerralla. Potterit on minun ja äitini juttu, josta aina riittää keskusteltavaa. Ei voi sanoa olevansa fani, jos ei ole lukenut kirjoja. Leffoissa on jätetty niin paljon kaikkea pois, että juoni jää mielestäni ihan puolitiehen. Leffat on kuitenkin leffoina ihan ok.
4. Margaret Weis, Dragonlance- sarja.
Margaret on monien muiden kirjailijoiden kanssa yhteistyössä luonut uskomattoman maailman, jota useat muut kirjailijat lainaavat teoksissaan. Soturit, lohikäärmeet ja vahvaluonteiset naiset vetoavat minun mielikuvitukseeni hyvin paljon. Kuinkakohan usein nuorempana mietinkään, millaista olisi olla Kitiaran kaltainen?
Sarjat on kirjoitettu sekavassa järjestyksessä, mutta jos ne onnistuu lukemaan ajallisesti oikeassa järjestyksessä on tarinan kulku aivan mahtava. Näistä kirjoista löytyy ehdottomasti suosikkihahmoni, Raistlin. Hän kiehtoo minua kaikessa kylmyydessään, määrätietoisuudessaan, välinpitämättömyydessään ja salaperäisyydessään. Monesti olen miettinyt, millainen hahmo minun tulisi olla kirjassa, jotta saisin Raistlinin kiintymään minuun. Tuo sekavia tuntemuksia aiheuttava henkilö saa aina pohtimaan onko hän hyvis vai pahis, mutta todellisuudessa syy hänen itsekkyyteensä löytyy nuoruudesta. Kannattaa siis lukea kaikki kirjat!
5. R.A. Salvatore, Musta haltia- sarja.
Sarjan lähtökohta on jo hyvin mielenkiintoinen miehen kehittelemäksi. Julmat naisjohtajat hallitsevat alempiarvoisia miehiän tarkasti määritellyssä hierarkiassa syvällä maan alla. Ja mitä tapahtuukaan, kun tähän valtakuntaan syntyy lapsi, jolla on kykenee myötätuntoon ja välittämiseen? No, monien sattumusten kautta hänet halutaan surmata. Tarina ei kerronnallisesti ole kovinkaan kaksinen, eikä juoni päähenkilön kohdalla poikkea perinteisestä kovinkaan paljon. Ainahan päähenkilöt ovat parhaita taistelijoita. Kuitenkin sarja tarjoaa tarinoita vaihtelevissa ympäristöissä vaihtelevilla teemoilla. Ja kukapa ei tuntisi myötätuntoa yksinäistä väärinymmärrettyä mustaa haltijaa kohtaan?
6. Taru sormusten herrasta. Fantasiakirjallisuudesta puhuttaessa tämä on yksinkertaisesti oltava listalla mukana. Teos on aivan mahtavaa luettavaa, kunhan se vain alun tylsyyden jälkeen pääsee vauhtiin. Kaiken edelläkävijänä kuuluu kaikki kunnia tälle opukselle!
Leffoissa ei yhtään haitannut, että lempihahmoani Legolasta näytteli Orlando Bloom...;)
7. Terry Pratchett. Terryn kirjat sopivat luettavaksi vain oikealla fiiliksellä. Mitään ei voi ottaa vakavasti. Jos omaa oikeanlaisen huumorintajun iskevät nämä kirjat varmasti. Fantasiakirjallisuudessa paljon arvostusta saanut henkilöhahmo Kuolema on ihanan sympaattinen.<3
8. Christopher Paolini, Eragon- sarja. Lohikäärmehaaveilijana tämä sarja on vienyt mennessään. Miksi meidän mettästä ei koskaan löydy lohikäärmeen munaa??? Saphirasta on tehty hieno ja persoonallinen hahmo.
9. Katherine Kerr, Deverryn taru. Kelttiläisiä vaikutteita sisältävä sarja on ristiriitaisia tunteita herättävä. Menneisyyden virheet seuraavat kirouksen muodossa henkilöitä, joiden tulisi elää ja korjata virheensä aina uudelleen ja uudelleen...Näissä kirjoissa se on varmaan tuo kelttiläisyys, joka puree.
10. Nyt menee jo vaikeaksi...Narniaa mietin, mutta loppujen lopuksi se ei ole sytyttänyt ihan kauheasti. On useita kirjoja ja sarjoja, jotka on ollut hyviä ja mukaansatempaavia, mutta edellämainitut ovat sellaisia johon palaan aina uudelleen ja uudelleen. Hyvän sarjan voikin lukea uudestaan. Nyt tulikin kauhea himo lukea, mutta kun vain olisi aikaa. Ei varmaan ole ihme, että olen lohikäärmeisiin hurahtanut, sillä fantasiakirjallisuus on vienyt hyvin paljon aikaa teinivuosina...:)
P.S 27.12.2010
Napsahti tuossa aamuyöstä mieleeni, että unohdin kokonaan Robin Hobbin Salamurhaaja- kirjat. (Mikä nyt virallinen nimi olikaan) Nämä kirjat sijoittuisivat varmaan jonnekin puoliväliin tuota listaa. Varma keino itkeskellä pitkin lukunautintoa. Mielenkiintoinen asetelma, myötätuntoa aiheuttava päähenkilö ja sydäntäraastavan surullisia kohtauksia. Jatko- osassa vasta itkinkin, oli Fitzin ja Narrin tarina niiiiiin koskettava. Tarina kuitenkin on mukaansavievä, ja olen nämäkin lukenut useita kertoja. Kirjat ovat paksuja, mutta sarjaa ei ole venytetty liian monella osalla. Hahmojen luominen on ollut varmasti vaativaa, mutta kannattavaa. Hahmojen persoonallisuus onkin näissä kirjoissa ykkösluokkaa.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti